Ensi lumi ja seonnut greyhound

Tänään oli tämän talven ensimmäinen luminen ja aurinkoinen päivä. Sopivasti pääsin aamutuimaan lenkille, jaksoin sitten hyvillä mielin hypätä taas huushollin pyöritysrumbaan. Täytyy kuitenkin tulevina päivinä vähän panostaa enemmän Javaan, koska se sekosi niin totaalisesti ettei aikoihin ole nähty. Tämä tietää todella kipeitä lihaksia veteraanilla ja tällöin se tarvitsee tietynlaista liikuntaa pitkän aikaa jottei ihan jäykisty.


Täältä tullaan, pois alta kaikki gepardia hitaammat!




Lähelle ei lasketa...melkein kamerasta sisään!




Huomatkaa kuinka nopea kelpie näyttää ihan etanalta törmäyskurssilla..


Demo 'seisoo' kuin siirapissa..


..kun Java on jo loikannut ohi.


Muut koirat oli hieman hämillään Javan purkauksista. ts. eivät pysyneet mukana.


Mutta hei! On koiria ja sitten on greyhoundeja ;-)


"Eiköhän tää ollu tässä, mennää kotio."


Loistavat väistöt kun Roosa iskee liinat kiinni. Pitäisi trimmata tassukarvat pois niin ei näkyisi näitä pers pystyssä nököttäviä collieita..


Pyry ja epämääräisen näköinen siskonsa..




Pilvi


Roosa, joka vaan panttaa kiimaansa :-O Liekö sitten kevätpentuja vasta...


Simo alkaa olemaan aika möhkö, kunnon nallukka, miäs!


Pyry


Tahtoo kotiin -tuijotusta.


En taas muista, mainitsinko käyttäneeni koiria silmätarkastuksissa. Eli Helmi, Demo, Pyry ja Pilvi silmiltään ok. Vielä pitäisi keretä Pyryn, Pilvin ja Simon lonkat ja kyynärät kuvauttaa tässä lähiaikoina. Olikohan vielä muuta...

Manta elementissään..

Mantan maitotisseistä on enää rukkaset jäljellä ja tamma on entistä ehompi. Se ihmisläheinen, kiltti, utelias hassuttelija on niin läsnä taas :'-) Ei Manta ollut Manta kun varsa oli täällä, toisaalta ihan hyvä niin, se omistautui kuitenkin Willelle vaikka sysäsi minulle joitakin varsan 'hoito vuoroja'. Mutta nyt..aiai että on kiva taas jutustella :-D

Meidän kesällä rakennetut terassit on edelleen aitoja ja katteita vaille, mutta on tuo 'tanssilava' hepat pitänyt pois keittiön ikkunalta norkoilemasta...Kunnes minä pässi siinä terassilla istuessani kutsuin Mantaa!


Ei haittaa vaikka portaatkin on rakentamatta, aina yksi minihevonen terassille ponnistaa :-D




..ja heti tutuille mestoille kerjäämään varsin tuloksekkaasti...sai leipää ;-)


Sitten iloiset ravikopinat lankuilla..


ja hopheijaa!


Tämä sessio ei jäänyt muilta huomaamatta, leivän syöjä on haistettu!


Mantan ruishuuruiset hengitykset saa paksu-Iitunkin nousemaan kepeästi terassille, luojan kiitos Alpo the big boy ei sitä tehnyt :-D


Alpo riehaantui sitten muuten vaan terassilla kopsuvista kavioista..
















Muutes kyllästyin totaalisesti Alpon hikoiluun ja mennä klippasin pahimmat kohdat villoista pois. Alpo on ollut hiestä märkänä lähes joka päivä vaikkei lenkkeiltäisikään, sillä on todella tiheä karva ja syksy on hurjan lämmin. Nyt on selvästi parempi olo ruunareppanalla :-)
Alpolla meni pari minuuttia tottua klipperiin, yksi riimun lukko napsahti poikki, hetki neuvoteltiin ja sitten jo tottuikin toimenpiteeseen. Onko järkky leikkaus?


Välillä Mantan piti ärsyttää oikein kunnolla Simoa, voi elämä että luppakorvaa sieppasi köllöttelevä tamma joka viisveisaa kiihkoilevasta Simosta ;-D






Kallen kikkailut pallon kanssa oli yksi osasyy innostuneisiin riemusta juokseviin heppoihin.




...no Iitua nyt lähinnä ne leivät...jos lisää saisi?

Ihanainen Algot :-)

Ihan Alpon kuulumisia vaan laittelen, on se poni vaan niin Aarre. Monenmoista uutta on lisää koettu. Vapaapäiviäkin Alpo toki viettää hengaillen tammojen kanssa metsätarhassa. Siinä samalla se on oppinut talon tapoja kuten talliin meno iltaisin juosten vapaana pihan poikki tukka hulmuten ja karsinassa odottaa iltapöperöt palkinnoksi.

Ellan ratsastusterapeutti Miia on käynyt myös Ellan Ponia katsomassa. Ella odottikin päivää kuin joulua, se istua tönötti rappusilla kypärä kainalossa jo hyvissä ajoin.



Kävimme kävelemässä lenkin ja siinä samalla Ella teki omia 'töitään' ja Alpo oppi terapiaponina olon alkeet ;-) Olemme tilanneet oman terapiavyön Alpolle niin Ellan on helppo jatkossakin ratsastaa kotona mutta tottakai jatkamme Miian asiantuntevilla ratsastusterapia tunneilla joka viikko. Ilman terapioita ei Ellan liikkuminen olisi näin hyvää kuin se nyt olosuhteisiin nähden on, toivon että tunnit jatkuvat vuosia eikä Kela rupea kikkailemaan, vaikka onhan sekin aina koettava tämän laitoksen kanssa asioidessa.







Alpo seisoi kuin vanha konkari paikallansa kun Ella venytteli ja ojenteli raajojaan sekä makasi Alpon lautasilla. Poni oli tarkkaavainen ja tiesi koko ajan mitä tapahtui hyväksyen kaiken :-) Alpon selkä on myös tasainen ja leveä istua, varsin mukavaa mutta toki haastavaa menoa Ellalle.



Kerran on koettu aikuisratsastajakin kun 'pikku' siskoni kävi tänään ratsastamassa, hyvin meni sekin reissu. Olen muuten pähkäillyt satulan hankinnan kanssa ja päätynyt rungottomaan satulaan. Mielipiteitä saa heittää Barefoot Cheyenne tai Lily satulasta. Onko kellä kokemuksia tai muita ehdotuksia?







Hiki tulee joka kävelyreissun jälkeen, poni ressukka :-D Tämä alla oleva hiki on rankimmalta 2,5 tunnin kävelyltä. Jaksoi kuitenkin vielä kotiin tullessa hillua tarhassa koska tammat viilettivät pihalla vapaana ..että niin väsynyt poni ;-)



Manta alkaa mammalomaltaan heräämään eloon, paljon pirteämpi tätä nykyä, hieno juttu. 'Persoona' is back!
Pikaisesti kun selasin tekstejäni niin en ole tainut kirjoittanut siitä että Wille-varsa on lähtenyt uuteen kotiinsa. Se asuu nyt hyvässä paikassa Hauhon seudulla seuranaan velipuoli ja pari issikkaa. Menee tekstit sekaisin kun Facebookissakin kirjoittelee, ei muista enää tänne laittaa mitään ;-)

Rapakelejä ja rapakuntoinen poni

Tämän takia meillä ei ole eikä tarvita ovikelloa talossa.

Kuraleikit jatkuu niin kuin vuoden aikaan kuuluu. Lenkkeilyt saappat jalassa on parhainta liikuntaa näin flunssassa, bodypumppiin, soututunnille tai muuhun en viitsi räkäisenä lähteä joten meneehän tämä näinkin...syödään sitten vain vähemmän ;-) Kaiken lisäksi Alpo aloitti ympäristöopin, tallaillaan pitkin kylää ja metsiä. Ponimus on todella rapakuntoinen, se on kauttaaltaan hiessä kävelylenkin jäljiltä, edes läskien läski Iitu ei hikoa vastaavalla lenkillä vaikka ravaa lähes koko matkan kun Alpo vain kävelee reippaasti.
Nopeasti Alpo tottuu jännittäviinkin asioihin reittien varrella, mitä nyt hieman hätkähtää jos ohi kiitävillä lapsilla pyörii ilmapalloja fillarin tarakalla tms. Ja tämähän nyt on normaalia hevoseläimen käyttäytymistä, se on vaan minulta unohtunut noiden rautahermoisten minihevosten kanssa eläessä :-D Mutta kyllä Alpostakin tulee pomminvarma poni kylän raiteille, huimia muutoksia on tapahtunut jo tässä lyhyessä ajassa :-)
Kuvia minulla ei ole näiltä reissuilta, enköhän ota kameran mukaan pikku hiljaa Alponkin kanssa kun olen sen aivoituksiin ja metkuihin tutustunut. Tähän mennessä se on ollut hyväntahtoinen, utelias ja rehellinen ruuna, toivottavasti en pilaa tätä suhdetta, no en!


"Kutsuitko? Kutsuithan?"


Kymppikesäinen ja vuotias.


Nuoret jätkät välillä v**tuilee.


Ihan pellossa...























Olen kuusi vuotta kävellyt tämän vanhan kyntölaitteen vaimikäsenytoli ohi ja nyt vasta pysähdyin kameran kanssa tähän..


Simo asettui omaehtoisesti myötätunnosta Demon seuraan :-D


Helmin mielipide emännän touhuista..


"Tästähän on mennyt..."


"JÄNIS!" (onneksi mulla raksutti sekunnin osan Helmin edellä ja kerkesin napsaista narun perään, ei tarvinnut rähjätä ja Helmi sai fiilistellä rauhassa ;-D ...tai no ennemmin se olisi juossut pitkäkorvan perässä 'perkeleen' kaikuessa kuuroille korville)

Elmerin muistolle..

Piristeen Ensi-Ilta 'Elmeri'.

On ollut mukava syksy, varsin hevos- ja parson painotteista päivitystä nyt tiedossa. Mutta niin kuitenkin putosin alas murehtimaan. Sain 12. päivä viestin että yksi kasvateistani on jäänyt auton alle :'-( Lyhyeen jäi Elmeri pojan elämä, voi itku! Voin vain kuvitella Elmerin perheen järkytyksen, toivon jaksamisia sinne. Ajan myötä ikävä helpottaa, tiedän sen. Muistot yhteiselosta onneksi säilyvät ikuisesti..

Onneksi tätä tekemistä riittää niin murehtii vähemmän. Tällaisten uutisten jälkeen teen yleensä jotakin aika perusteellisesti, tällä kertaa kantelin itsekseni sänkyjä ja kaapistoja huoneista toisiin. Uutta järjestelyä on ollut suunnitteilla pitkään ja laitoin sitten hihat heilumaan, tässä projektissa riittää vielä ensi viikollekin pikku puuhaa. Nyt on kaikki kolme makuuhuonetta lastenhuoneina ja isäntä sekä minä järjestämme olohuoneeseen kolon jonne tunkea meidän sänky. Turhan isohan tuo olkkari on ollut kun ei täällä mitään tansseja järjestetä ja jos sellaista kinkeriä olisi tiedossa niin sitten on uudet pihaterassit niitä lavatansseja varten :-D

Ja sitten, laumamme kasvoi tänäkin vuonna ;-) Uusi tulokkaamme on shetlanninponiruuna Vithatts Algot joka Alpoksi nimettiin. Se on 3 -vuotias, 112 cm korkea ja hyväntahtoinen kuin mikä, ihana iso poni! Kiitos Usvaniityn talliin ja Mariittallekin kun minut sinne vei ;-)

Alpo on ratsastukseen opetettu, ajolle opetan kunhan löydän sopivat valjaat ronskille ponille. Pääasia että Ella pääsee ratsastamaan muulloinkin kuin terapiatunnillaan kerran viikossa, tässä on ponia pikkuiselle Ellalle aikuisikään asti. Kaikki kolme lasta on jo selkään vinkuneet mutta olen vasta Alpolle näyttänyt lenkkipolkujamme ihan vaan kävellen. Pikku hiljaa tutustutaan maisemiin, onhan meillä parikymmentä vuotta aikaa ;-D



On se vaan nätti :-)


"Mistä näitä oikeen riittää?"




Manta kiukuttelee ja Alpo ottaa kaiken tyynesti vastaan ;-)


Wille kävi heti näyttämässä kuka on ORI tässä pihassa!


..välillä haettiin voimaa äitin helmoista ;-D


Iitu köllöttelee.


Kokojärjestyksessä.


Alpo ihan hämmentyi reippaan Ellan tervetuliaishalauksesta.


Kaikkea sitä näkee :-D


Iitu odottelee onko tästä miehestä mihinkään?!


Ups, Wille heinävarkaissa.


Kalle ja Wille pällistelee..


..tulihan se hymykin sieltä.


Helmi liittyy välillä joukon jatkoksi..


ja välillä sitä pitää tulla ihan hakemaan.


..juoksen kyllä yksinkin.


Pois alta kivet ja männynkävyt!



Kävin viikonloppuna monen vuoden tauon jälkeen parsoneiden erikoisnäyttelyssä. Koiria oli ilmoittautunut todella paljon. Helmin pennuistakin saapui paikalle kuusi seitsemästä joista neljä osallistui itse näyttelyyn. Oli mahtavaa nähdä kasvattien perheitä, hyvin olivat kaikki koiransa kasvattaneet. Totesin myös että nappiin olin pennut perheille jakanut, pentuajan luonnearviot pitivät paikkansa ;-)
Helminkin olin näyttelyyn ilmoittanut ja naapurista hain Veeti-pojan matkaan mukaan. Molemmat saivat EH:n, Helmi ison kokonsa vuoksi ja Veeti kun on varsin kesken kasvuinen. Olin kyllä tuomareiden arvosteluista samaa mieltä. Kuisma sai myös EH.n samoista syistä kuin Veeti, arvostelut olivat hyvät, tästä on kiva jatkaa. Aidan kehitys on samoissa veljien kanssa (EH), varsinaisia junnuja kaikki niin kuin tässä iässä saa ollakin :-) Remu taas oli kehittynyt jo ihan eri lailla, aika valmiilta jo näytti ikäisekseen, tuloksena ERI1 VSP-juniori!!! Huimaa, onnittelut Jenni!

Remu




Kuisma


Peppi


Veeti


Aida


Wilma


Aida ja Veeti, parikilpailu ainesta ;-)


Ei ole epäilystä mistä nartusta nämä päät on veistetty ;-)


Remu Wilma Kuisma Helmi & Aida


Kuten sanoin niistä perheiden valinnoista ;-D


Aaawwww!



Helmi kotioloissa hiiriä kyttäämässä..




Veeti Helmi ja Pilvi.


poika ja äitee.


Gilda.


Näitä kolmiodraama kuvia taitaa täällä tasaisesti vilahdella.

Ihana lämmin syksy!

Kalle ja Roosa sekä Salkkarit.

Nyt tulee kuvia niin että hitaita koneita heikottaa. Sen verran on pitkä aika päivityksestä että runoilut jätän suosiolla vähemmälle. Itse asiassa aika saman toistoa on nämäkin kuvat, tylsä elämä? Noup ;-) Kiirettä pukkaa lisää kun olen kaiken lisäksi käynyt taas jumpalla (bodypump, spinning jne..) No kunto nousee lisää ja jaksaa taas enemmän, loogista. Colliet on näköjään jääneet näistä kuukauden kuvista vähemmälle, liekö karvan lähdöllä osuutta asiaan..

Ella harjoittelee terapiassa välillä ohjienkin käyttöä. Peruutuksia, hevosen ohjaamista vesilätäköihin ja muuta Ellan mielestä mukavaa..






Hevonen hoidetaan alusta loppuun asti, varusteet paikoilleen myös.


Anniinalla on vuosi täynnä elämän koulua. Tässä meinaa lipsua, nukkuvaa koiraa EI häiritä!


"Mitäs minä, ihan tässä vaan istun ja piereskelen."


On taas työpäivä takana ja Pro Plania tienattu isommallekin hurttalaumalle.


Katson ikinä mihin ilmansuuntaan vaan niin näen AINA ensin Demon ;-D


Taas tätä perussettiä, varsaa rakastetaan hirmuisesti, aawwww!


Kaikki tykkää Willestä..


ja Willekin tykkää.




Iituli.



Kävin tämän vuoden viimeisellä leirillä joka oli Myytin kennelin järjestämä. Kiitos Jessicalle hyvästä opetuksesta. Jossulle kiitos 'hiljaisesta' matkaseurasta ja jälkien polkemisesta.
Simo jäljesti ja Demon kanssa olin hakureeneissä.


Tottistakin otettiin ja pääsin taas Jessican leikkioppiin Simon kanssa. Kesällä aiemmin Jessica meitä 'leikitti' Hauhovissa ja tykkäsin ihan simona hänen tyylistä selittää tälle pässille ohjaajalle miten ja millä vauhdilla sitä saapasta kannattaa laittaa toisensa eteen :-D "LIIKU!"




Demolle sain loistoreenin heti leirin alkajaiseksi: aivan vieras metsä ja vieraat maalimiehet jotka olivat valmiina piiloissa. Koira pelitti loistavasti kiintorullan kanssa, perhana pitäisi reenata Demon tottis pakettiin niin päästäisiin joskus kokeisiinkin. No talvi on sitä aikaa tottikselle, mistä hitosta se kevät vaan aina niin nopiasti putkahtaa :-D


Asiasta toiseen, meillä oli futismatsi Äidit vs. Pojat. Peli oli tosi tiukka, pojat voitti 3-2, ei tullut voitto helpolla niin hullun kiilto silmissä äiskät pisti hanttiin :-D Meidän on naiset ruvettava reenaamaan!!! Tää oli tosi kivaa, ikinä ennen en ole palloa pelannut. Mä olen kuvassa keskellä survomassa natiaisia ruohon tasoon...enkä saanut palloa pois.




Ansuliini 1 v.


Demo ei hyydy ..ikinä.


Pariskunta hempeilee.


Katso kenguru loikkaa..


Simo pääsi pitkästä aikaa lampaille, minä pääsin opettelemaan ohjaamista. Pysyin sentään pystyssä eikä lampaat kaataneet minua yrityksistä huolimatta, vauhtia riitti taas luppakorvassa.


Simo ei tainnut hoksata että tilan Oikea Paimen oli taustalla valmiina jos Simo olisi kokemattomuuttaan lennättänyt lampaat vaikka aitojen läpi. Bortsun harmiksi häntä ei tarvittu.


Ekan kerran nautaeläimillä, ei sentään vasikoita suurempia vielä.


"Vapaa!"


Ella


Helmi, Wille ja Rassi.




Lintua onnisti...tällä kertaa.




Olen käynyt parilla shetlanninponi kasvattajalla 'naapurin' höyrähtäneen ponitätin kanssa ;-D Teki mieli napsia poneja mukaan kuin karkkia kaupasta, aivan ihania!


Hevosen omistajan epäonni voi olla kuvaajan onni, sain hyvää kuvasarjaa suokkiori varsasta kun se paukkasi langoista läpi tammojen puolelle. Komeata menoa vaikka tilallisten otsasuonet hieman pullisteli, heh.


Ella on aloittanut myös estereenit, paralympialaiset häämöttää. Tämä neiti saa innostua tästä lajista ihan kuin vaan haluaa paitsi kenttäratsastukseen ei piste! No okei, banketilla saa käydä edelleen..








Jokin tervehtimisjärjestys se olla pitää kun töistä kotiin tullaan..


Mantan persoonallinen the ilme ;-)


"Mä silmät luon läpi varsulin.."


Iitu on orivarsan ainoa kunnon painikaveri tällä hetkellä ja hyvä onkin.


Java.


Wille ja kyylät.


Anniinan elämän ekat sokerit, synttäripäivän aamuna kakkukermat naamariin.


Kuuta moikkaamassa..


Lapset taskulamppuineen koiria kusettamassa, tais jännittää ;-)


Hepat iltatallissa, varsa viettää jo yöt omassa yksiössään. Wille on viihtynyt hyvin yksinään, kertaakaan ei ole äitiään huhuillut. Aamulla saan vastaan kolmen hevosen iloiset hörinät, siinä piristyy rankemmankin yö valvomisen jälkeen :-)

Hommia ja valioita..

Elokuun alussa vietettiin 'mökkielämää' kolme päivää rauhallisissa maisemissa. Koirat saivat mennä luukuttaa ihan miten lystäsivät, tilaa oli kilometrikaupalla. Eipä olla ukon kanssa yhtä aikaa juuri missään ennen oltukaan tällä vuosituhannella. Tosin kotiin jäivät mummon hoiviin kaksi nuorimmaista lasta ja pari koiraa sekä hevoset ;-)
Mukana oli Tiinan ja Hansun perheet koirineen, syötiin, jäljestettiin ja Tiinan porukka pääsi treenaamaan Kuisman kanssa vedestä noutoa veneeseen.


Pyryn perus askellusta koko se kolme päivää..


kuin myös siskonsa Pilvin.



Kuisma noutaa

ja palauttaa :-D


Ja varsa vaan kasvaa kohisten. Wille on varsin järkevän oloinen oripoika, toivon kuulevani sen kuulumisia sen jälkeen kun maailmalle lähtee :'-) Yhteinen aika käy vähiin..


Kaverin kanssa on hyvä rallatella..


ja jalka nousee kepeästi.









Helmi ei luovuta kanin kyttäämistä ennen kuin se on listitty, varsin stressaavaa. Kani elelee tällä hetkellä karsinassa, sisälle en enää sitä ota. Jos joku on kania vailla niin täältä saa eikä maksa mitään, häkkiä jos tarvitsee niin 100 euroa joutuu pulittamaan markkinoiden suurimmasta häkistä.


Ja Ella jaksaa olla apurina kaikessa, myös varsan kouluttamisessa :-) Wille ei hätkähdä vaikka Ellan motoriikka ei ole parhaimmasta päästä, horjahtelut ja heilautukset ei oria haittaa.




Willen selästä saa hyvin otettua tukea.


Aina välillä halaillaan


ja pussaillaan


ja saadaan pusut takaisin.


Parin minuutin yhteistreenin jälkeen on Willenkin ilme jo aika väsy :-) Aika onkin varsin riittävä vielä näin pienelle varsalle.


Iitu Ella ja Wille


Löysinkin kuvistani unohtuneet reenikuvat, täytyy laitella nekin joskus galleriaan. Olisi bokserikuviakin :-D
Simo tulee veljensä Intron kanssa VIELÄ toimeen, tosin Intro alkoi jo vilauttelemaan äijääntymisen merkkejä...










Nappaa nakki!


Ja tässä mä höpisen kun pitäisi kertoa että talossamme on nyt kaksi uutta MUOTOVALIOTA!!!

Roosa nappasi viimeisen sertinsa Tervakosken KV näyttelystä ja vieläpä ilman turkkia. Aivan loistava ajoitus jos meinaan sen saada astutettua tätä syksynä. Sen jälkeen meneekin taas yli vuosi että voi näyttelyitä Roosalle miettiä. Mä niiiiin toivon että pentuja tulisi, mulla on aivan hirveä pentukuume. Pääsisin sitten pentusia vatkaamaan pariksi kuukaudeksi.

Demo on toinen valiomme. Sertit on olleet kasassa jo viime vuodesta ja nyt kun Demon pään toiminta alkaa olla aikuistunut niin vein sen luonnetestiin josta tuloksena hyväksytty +144 pistettä ja laukausvarma. Testi meni odotetusti, Demo rakasti kaikkia ja raivosi kun uhattiin ;-) Palautui hyvin. Ainoa miinus oli taistelutahto (-1). Leikkiminen ei juurikaan kiinnostanut kun oli yleisö vielä moikkaamatta. Taistelutahdon puute näkyi testin muissa osioissa lähinnä aggressiona mutta kuten tuomari sanoi "onneksi koira on hieman pehmeä" (kovuus +1) ;-D

Seuraavat sertin metsästäjät ovat Pyry ja Pilvi, luojan kiitos nekin näyttää vihdoin kasvattavan turkkia, sitten talvella päästään kehiin jos karvankasvu ei tyssää keskeneräisen näköiseksi...
Helmiäkin voisin jossakin käyttää, mieluusti käyttäisin myös sen jälkeläistä Veetiä jos Veetin perhe on suotuisa ajatukselle ;-) Erkkariin on Veetipoika ainakin tulossa! Jälkeläisistä ovatkin jo Aida Turusta ja Kuisma täältä lähinurkilta ahkeroineet harrastusten ja näyttelyiden parissa varsin aktiivisesti. Kiitos, kasvattaja on ylpeä teistä! En tarkoita että kaikkien pitäisi harrastaa harrastamalla mutta tuo on sitä kermaa kakun päälle :-)