lauantai 31. lokakuuta 2009

Ihanainen Algot :-)

Ihan Alpon kuulumisia vaan laittelen, on se poni vaan niin Aarre. Monenmoista uutta on lisää koettu. Vapaapäiviäkin Alpo toki viettää hengaillen tammojen kanssa metsätarhassa. Siinä samalla se on oppinut talon tapoja kuten talliin meno iltaisin juosten vapaana pihan poikki tukka hulmuten ja karsinassa odottaa iltapöperöt palkinnoksi.

Ellan ratsastusterapeutti Miia on käynyt myös Ellan Ponia katsomassa. Ella odottikin päivää kuin joulua, se istua tönötti rappusilla kypärä kainalossa jo hyvissä ajoin.



Kävimme kävelemässä lenkin ja siinä samalla Ella teki omia 'töitään' ja Alpo oppi terapiaponina olon alkeet ;-) Olemme tilanneet oman terapiavyön Alpolle niin Ellan on helppo jatkossakin ratsastaa kotona mutta tottakai jatkamme Miian asiantuntevilla ratsastusterapia tunneilla joka viikko. Ilman terapioita ei Ellan liikkuminen olisi näin hyvää kuin se nyt olosuhteisiin nähden on, toivon että tunnit jatkuvat vuosia eikä Kela rupea kikkailemaan, vaikka onhan sekin aina koettava tämän laitoksen kanssa asioidessa.







Alpo seisoi kuin vanha konkari paikallansa kun Ella venytteli ja ojenteli raajojaan sekä makasi Alpon lautasilla. Poni oli tarkkaavainen ja tiesi koko ajan mitä tapahtui hyväksyen kaiken :-) Alpon selkä on myös tasainen ja leveä istua, varsin mukavaa mutta toki haastavaa menoa Ellalle.



Kerran on koettu aikuisratsastajakin kun 'pikku' siskoni kävi tänään ratsastamassa, hyvin meni sekin reissu. Olen muuten pähkäillyt satulan hankinnan kanssa ja päätynyt rungottomaan satulaan. Mielipiteitä saa heittää Barefoot Cheyenne tai Lily satulasta. Onko kellä kokemuksia tai muita ehdotuksia?







Hiki tulee joka kävelyreissun jälkeen, poni ressukka :-D Tämä alla oleva hiki on rankimmalta 2,5 tunnin kävelyltä. Jaksoi kuitenkin vielä kotiin tullessa hillua tarhassa koska tammat viilettivät pihalla vapaana ..että niin väsynyt poni ;-)



Manta alkaa mammalomaltaan heräämään eloon, paljon pirteämpi tätä nykyä, hieno juttu. 'Persoona' is back!
Pikaisesti kun selasin tekstejäni niin en ole tainut kirjoittanut siitä että Wille-varsa on lähtenyt uuteen kotiinsa. Se asuu nyt hyvässä paikassa Hauhon seudulla seuranaan velipuoli ja pari issikkaa. Menee tekstit sekaisin kun Facebookissakin kirjoittelee, ei muista enää tänne laittaa mitään ;-)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Rapakelejä ja rapakuntoinen poni


Tämän takia meillä ei ole eikä tarvita ovikelloa talossa.

Kuraleikit jatkuu niin kuin vuoden aikaan kuuluu. Lenkkeilyt saappat jalassa on parhainta liikuntaa näin flunssassa, bodypumppiin, soututunnille tai muuhun en viitsi räkäisenä lähteä joten meneehän tämä näinkin...syödään sitten vain vähemmän ;-) Kaiken lisäksi Alpo aloitti ympäristöopin, tallaillaan pitkin kylää ja metsiä. Ponimus on todella rapakuntoinen, se on kauttaaltaan hiessä kävelylenkin jäljiltä, edes läskien läski Iitu ei hikoa vastaavalla lenkillä vaikka ravaa lähes koko matkan kun Alpo vain kävelee reippaasti.
Nopeasti Alpo tottuu jännittäviinkin asioihin reittien varrella, mitä nyt hieman hätkähtää jos ohi kiitävillä lapsilla pyörii ilmapalloja fillarin tarakalla tms. Ja tämähän nyt on normaalia hevoseläimen käyttäytymistä, se on vaan minulta unohtunut noiden rautahermoisten minihevosten kanssa eläessä :-D Mutta kyllä Alpostakin tulee pomminvarma poni kylän raiteille, huimia muutoksia on tapahtunut jo tässä lyhyessä ajassa :-)
Kuvia minulla ei ole näiltä reissuilta, enköhän ota kameran mukaan pikku hiljaa Alponkin kanssa kun olen sen aivoituksiin ja metkuihin tutustunut. Tähän mennessä se on ollut hyväntahtoinen, utelias ja rehellinen ruuna, toivottavasti en pilaa tätä suhdetta, no en!


"Kutsuitko? Kutsuithan?"


Kymppikesäinen ja vuotias.


Nuoret jätkät välillä v**tuilee.


Ihan pellossa...























Olen kuusi vuotta kävellyt tämän vanhan kyntölaitteen vaimikäsenytoli ohi ja nyt vasta pysähdyin kameran kanssa tähän..


Simo asettui omaehtoisesti myötätunnosta Demon seuraan :-D


Helmin mielipide emännän touhuista..


"Tästähän on mennyt..."


"JÄNIS!" (onneksi mulla raksutti sekunnin osan Helmin edellä ja kerkesin napsaista narun perään, ei tarvinnut rähjätä ja Helmi sai fiilistellä rauhassa ;-D ...tai no ennemmin se olisi juossut pitkäkorvan perässä 'perkeleen' kaikuessa kuuroille korville)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Elmerin muistolle..


Piristeen Ensi-Ilta 'Elmeri'.

On ollut mukava syksy, varsin hevos- ja parson painotteista päivitystä nyt tiedossa. Mutta niin kuitenkin putosin alas murehtimaan. Sain 12. päivä viestin että yksi kasvateistani on jäänyt auton alle :'-( Lyhyeen jäi Elmeri pojan elämä, voi itku! Voin vain kuvitella Elmerin perheen järkytyksen, toivon jaksamisia sinne. Ajan myötä ikävä helpottaa, tiedän sen. Muistot yhteiselosta onneksi säilyvät ikuisesti..

Onneksi tätä tekemistä riittää niin murehtii vähemmän. Tällaisten uutisten jälkeen teen yleensä jotakin aika perusteellisesti, tällä kertaa kantelin itsekseni sänkyjä ja kaapistoja huoneista toisiin. Uutta järjestelyä on ollut suunnitteilla pitkään ja laitoin sitten hihat heilumaan, tässä projektissa riittää vielä ensi viikollekin pikku puuhaa. Nyt on kaikki kolme makuuhuonetta lastenhuoneina ja isäntä sekä minä järjestämme olohuoneeseen kolon jonne tunkea meidän sänky. Turhan isohan tuo olkkari on ollut kun ei täällä mitään tansseja järjestetä ja jos sellaista kinkeriä olisi tiedossa niin sitten on uudet pihaterassit niitä lavatansseja varten :-D

Ja sitten, laumamme kasvoi tänäkin vuonna ;-) Uusi tulokkaamme on shetlanninponiruuna Vithatts Algot joka Alpoksi nimettiin. Se on 3 -vuotias, 112 cm korkea ja hyväntahtoinen kuin mikä, ihana iso poni! Kiitos Usvaniityn talliin ja Mariittallekin kun minut sinne vei ;-)

Alpo on ratsastukseen opetettu, ajolle opetan kunhan löydän sopivat valjaat ronskille ponille. Pääasia että Ella pääsee ratsastamaan muulloinkin kuin terapiatunnillaan kerran viikossa, tässä on ponia pikkuiselle Ellalle aikuisikään asti. Kaikki kolme lasta on jo selkään vinkuneet mutta olen vasta Alpolle näyttänyt lenkkipolkujamme ihan vaan kävellen. Pikku hiljaa tutustutaan maisemiin, onhan meillä parikymmentä vuotta aikaa ;-D



On se vaan nätti :-)


"Mistä näitä oikeen riittää?"




Manta kiukuttelee ja Alpo ottaa kaiken tyynesti vastaan ;-)


Wille kävi heti näyttämässä kuka on ORI tässä pihassa!


..välillä haettiin voimaa äitin helmoista ;-D


Iitu köllöttelee.


Kokojärjestyksessä.


Alpo ihan hämmentyi reippaan Ellan tervetuliaishalauksesta.


Kaikkea sitä näkee :-D


Iitu odottelee onko tästä miehestä mihinkään?!


Ups, Wille heinävarkaissa.


Kalle ja Wille pällistelee..


..tulihan se hymykin sieltä.


Helmi liittyy välillä joukon jatkoksi..


ja välillä sitä pitää tulla ihan hakemaan.


..juoksen kyllä yksinkin.


Pois alta kivet ja männynkävyt!



Kävin viikonloppuna monen vuoden tauon jälkeen parsoneiden erikoisnäyttelyssä. Koiria oli ilmoittautunut todella paljon. Helmin pennuistakin saapui paikalle kuusi seitsemästä joista neljä osallistui itse näyttelyyn. Oli mahtavaa nähdä kasvattien perheitä, hyvin olivat kaikki koiransa kasvattaneet. Totesin myös että nappiin olin pennut perheille jakanut, pentuajan luonnearviot pitivät paikkansa ;-)
Helminkin olin näyttelyyn ilmoittanut ja naapurista hain Veeti-pojan matkaan mukaan. Molemmat saivat EH:n, Helmi ison kokonsa vuoksi ja Veeti kun on varsin kesken kasvuinen. Olin kyllä tuomareiden arvosteluista samaa mieltä. Kuisma sai myös EH.n samoista syistä kuin Veeti, arvostelut olivat hyvät, tästä on kiva jatkaa. Aidan kehitys on samoissa veljien kanssa (EH), varsinaisia junnuja kaikki niin kuin tässä iässä saa ollakin :-) Remu taas oli kehittynyt jo ihan eri lailla, aika valmiilta jo näytti ikäisekseen, tuloksena ERI1 VSP-juniori!!! Huimaa, onnittelut Jenni!

Remu




Kuisma


Peppi


Veeti


Aida


Wilma


Aida ja Veeti, parikilpailu ainesta ;-)


Ei ole epäilystä mistä nartusta nämä päät on veistetty ;-)


Remu Wilma Kuisma Helmi & Aida


Kuten sanoin niistä perheiden valinnoista ;-D


Aaawwww!



Helmi kotioloissa hiiriä kyttäämässä..




Veeti Helmi ja Pilvi.


poika ja äitee.


Gilda.


Näitä kolmiodraama kuvia taitaa täällä tasaisesti vilahdella.