Monitoimi poni

Nyt voi aloittaa sen kevään odotuksen, joulu oli ja meni. Leppoisasti on lihottu ruokapöydän ääressä ja tarvottu myös hangessa koko 20 hengen porukka. Kynttilöitä on poltettu lasten ja elukoitten ulottumattomissa tai ainakin niin etteivät vahingossa juokse yli. Iitu ja Manta tykkää olla tulilla ja tuleksi tosiaan riittää ulkoroihu, siinä ne tammuskat seisovat ja tuijottavat mietteissään tuleen :-D Tästä tapahtumasta täytyy joskus napata kuva, niin on hauskan näköistä ja aina minäkin jään hypnoottisesti tulta toljottamaan...





Aattona kävimme pulkkamäessä ja Alpo jouluisissa tamineissaan oli mukana hyvänä apurina. Hyvin on ympärillä heiluvat pulkat tulleet tutuiksi ja nyt tuli myös pulkkamäki hyvinkin tutuksi..


Alpo auttoi Ellan mäen päälle ja samalla veti minutkin ylös, se oikein tsemppasi kun sai kehuja tarpoessaan syvässä hangessa jyrkkää mäkeä ylös :-)


Ylhäällä odotettiin kun lapset pääsivät pulkalla alas ja sitten mentiin perässä hakemaan Ella takaisin ylös. Oli Ellallekin todella rankkaa pysyä selässä kun kyyti oli aika pystysuoraa, hyvä jumppa tuli hoidettua samalla.




Kyllä Alpokin nautti, korvat hörössä porhalti menemään, olihan herralla oikein 'tehtävä' :-D


Kotiin tullessamme huomasimme Simon karanneen eteisestä ulos, onneksi muut olivat 'pitemmällä' talossa, koska pihan portit olimme jättäneet auki. Mutta tarkkaan luppakorva tietää rajat, yhtään tassun jälkeä ei löytynyt portin ulkopuolelta, siinä se olla nökötti meitä odottaen. Pihavahtia kerrakseen!


Sitten vielä äiskälle pakolliset poseeraukset kilkuttimien kanssa.




Piti laittaa tämä kuva tähän kun tässä näkyy naruriimu jonka sain voitettuani erään blogin arvauskilpailun. Loistava palkinto mikä tosin vielä odottaa tässä käyttöä, täytyy perehtyä aiheeseen lähi aikoina. Sitä blogia voi lukea täältä, laitankin sen vielä tuohon linkkeihin. Se kertoo toimeliasta elämää viettävästä knabstrup-ponista :-) Ihana.



Gilda ja Henni


..se siitä joulusiivouksesta..


Vakiotontut ruokapöydän valaisimessa.


Meidän kuusi täynnä roinaa neljän lapsen kätösten jäljiltä ;-)


Yksi piparitalo vielä tuhoamatta.


Halaushetki painin välissä.

Ja niin siinä kävi että joulupukki kerkesi käymään just kun olimme pihasaunassa. Ja vaikka jätimme koirat pihalle vahtiin ettei vaan pukki vilahda salaa sisälle, ei auttanut.
Lapset tekivät hätäiset lumienkelit saunomisen lomassa ja sisälle taloon tullessa...


oli näky tämä :-D Parsonit olivat pukkia avustaneet pakettien kanssa, Rassi oli pitkään sitä mieltä että joku paketeista liikkui. Se tuijottaa toljotti lahjakasaa, liekö sitten tontut vielä siellä hyppineet...


Oli muutes pukki unohtanut kävelykeppinsä ovelle, siinä on lapsille vuodeksi vahtimista ettei koirat syö sitä. Tehtävä on otettu vastaan erittäin vakavasti suhtautuen :-D Se on aarre!

Pukin ja kiiman odottelua ;-D

Täällä köllötellään ja syödään konvehteja ja joulutorttuja ja otetaan punaviiniä ja lyödään klapia uuniin ja surffataan koiranetissä pähkäillen uroksia ja tehdään kauppaa tonttujen kanssa ja odotellaan kun aatto lähenee kohisten :-)

On tosiaan ollut liian kylmä ulkoiluun koirien ja lasten kanssa, niiden mielestä päivät tuntuu menevän 'nenää kaivaen'. Mutta huomenna lupasivat lunta ja vähemmän pakkasta, saadaan lauma kunnolla ulos.



Kallen synttäreitäkin on vietetty pienimuotoisesti, kynttilöitä on jo 9 ja entistä vaikeampaa näyttää niiden sammuttaminen olevan..

Ei tuu mittään..


Oujee!

Joululoma alkoi, kyllä onkin ihanaa kun ei tarvitse kellon soittoon aamulla herätä. Riittää kun alakerrassa kolistaan (varsinkin jos ruokaämpärit on unohtuneet karsinoihin), näin saa lempeän herätyksen ja virkistyy vielä satavarmasti aamutallin teossa.


Henni elementissään joulujuhlissa, neiti tanssi ja lauloi sydämensä kyllyydestä varastaen koko tilan lavan edestä.


ja Anniinaa lähinnä kiinnosti napit neuletakissa.

Ja kun pentuja ei näy ja kuulu ts. Roosa ja Helmi pihtaa kiimojaan niin lasten onneksi parsonpentu Kiho kävi kylässä. Riemu oli rajatonta, aivan kuin penikka olisi asunut aina tässä talossa :-) TAHTOO PENTUJA!

Kalle on kokenut pentujen pyörittäjä.


Kiho ja Anniina

Heppoja ei ole kylmät ilmat haitanneet, päinvastoin pakkanen laittaa ne liikkeelle. Ne ovatkin saaneet mellastaa koko tontilla päivittäin kun koiratkin ovat olleet sisällä lämpöisessä, saavat olla ihan rauhassa. Heinää on ollut vapaasti tarjolla ja lämmintä vettä saavat useasti päivän aikana, ovat siis nauttineet talvesta.

Manta




Alpolla aina jotakin hampaissa..






Ella ja Iitu


Pyry


Pilvi


Alpo tutti eiku traktori suussa. *huokaus*


Demon vauhdissa ei voi muuta kuin harmaantua.


Möh!

Hui joulukuu!

Iloinen ekaluokkalainen.

Nyt on vuoden turhin kuukausi takana ja joulu tulla porskuttaa liian nopiasti. Lapset ovat hehkuttaneet joulua jo tovin, toivelistaa on ruksattu ihan urakalla ja Henni kirjoittaa kirjeitä pitkin taloa jotta tontut ne varmasti löytää :-D Jossakin kirjeessä luki esimerkiksi näin: "Hyvä joulupuki, voitko tula jouluatona tänne antaa lahja minulle, älä pelästy koiraakaan, annat vaan. Terveisin Henni 7.v Ella 5.v
Että varsin 'tunnelmissa' ollaan jo. Valoja yms. olen laittanut tänne pimeään metsän keskelle, piristäähän se! Mutta ei tarvitse ihmetellä että 26.päivä meillä on KAIKKI jouluun liittyvä hävitetty huushollista ja aloitetaan se kevään odotus, sen verran on joulua tullut joka tuutista aattoon mennessä että riittää meille, kiitos! Ja vihdoin ne päivätkin taas pitenee. Mutta sitten Henni sisaruksineen alkaa odottaa pääsiäistä...*huokaus*

Tässä pari lumista kuvaa, tätä ihmeainetta odotellen..












Simo ja Alpon kinkku, otan välillä Simon heppatarhaan mukaan ihan 'pinnan kasvatus mielessä', kovasti kiertää heinää rouskuttavia heppoja ympäri, tekis niiiiin mieli pyöräyttää, mutta luppakorva malttaa mielensä.


Välillä haen Ellaa päiväkodista Alpon kanssa, ei ihan tavanomainen kulkuväline tänä päivänä :-D ja kyllä se lastenrattaat päihittää! Kotimatkalla tulee siis samalla tärkeät jumpat hoidettua.


Parit talvikarva naamat..






Ja Anniina, se rakastaa koiria! Kukaan lapsistamme ei ole ollut näin koiriin päin :-) Tässäkö on tulos kun viime vuoden kesän juoksin Anniina mahassani koiranäyttelyitä ympäriinsä, passaa mulle! Varsinkin parsonit on parasta, no ne nyt luuhaakin eniten sisällä Anniinan tasolla, pääsee korvia imeksimään, halailemaan ja koirasta saa hyvän tuen kävelyä opeteltaessa.




Ja haa, mielenhäiriön johdosta väkersin pari piparkakkutaloa. Alkuun oli hienot linna suunnitelmat jotka epäonnistuivat, onneksi intoa riitti ja pykäsin ihan perustönöt perään. Lapset hävisivät maisemista ensimmäisen tunnin jälkeen...




Kaikkea hienoa koristelin heppoja myöten valmiiksi, mutta sitten unohdin nämä näpit kun kävin sokeriliiman kanssa talon seiniä pystyttämään. Olin oikein järjestänyt rauhallisen kohdan keittiössä liimaustouhuun etten polta ketään muita kuin ehkä itseni. No tällä välin Anniina oli ihan hissukseen nykäissyt kaiken piparitalon rekvisiitan lattialle, sieltä ne pöydän alta löytyivät...Anniina ja kolme parsonia syömässä pipareita ja karkkeja!


Sain sentään jotakin raavittua kasaan, pakko oli saada ne hepatkin ;-) Rassi oli päässyt joulun makuun..


Että hei hulinaa, kivaakin sellaista :-)